Howard Waldrop: Vain vanhat luut

Tieteiskirjallisuus kertoo yleensä ajasta, jossa elämme. Howard Waldropin Vain vanhat luut (1992) paljastaa ihmiskunnan yhden mahdollisen tulevaisuuden, jossa maailma palaa kolmannessa maailmansodassa ja vain aikamatkustus voi (mahdollisesti) tuoda paremman tulevaisuuden.

Vain vanhat luut liikkuu kolmella tasolla. Ensinnäkin eliittijoukko yrittää matkustaa 1930-luvun Louisianaan muuttaakseen menneisyyttä niin, ettei sotaa syttyisi. Valitettavasti aikamatkailijat päätyvät paljon kauemmaksi historiaan, Amerikkaan, jota asuttavat intiaanit. Toinen taso kertoo eliittijoukon jäsenestä, joka lähetetään etukäteen ajassa taaksepäin valmistelemaan muun ryhmän saapumista. Hän kuitenkin päätyy vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa Amerikan ovat löytäneet arabit ja jossa ei ole kristinuskoa. Kolmas taso sijoittuu vuoden 1929 Louisianaan, jossa ryhmä arkeologeja tekee hämmentäviä löytöjä intiaanien hautakummuista.

Vain vanhat luut on ehdottomasti mielenkiintoinen ja helppolukuinen opus. Toisaalta vertailua todellisuuteen ei voi välttää. Näinä aikoina ei voi välttyä katastrofaalisilta uutisilta ympäri maailmaa, vaikka haluaisi. Typerryttävien uutisten valossa pelätty kolmas maailmansota alkaa taas näyttää mahdolliselta. Eikä meillä ole edes vielä aikamatkustusta viimeisenä toivonrippeenä. Tosin Waldropin kirjan perusteella siihenkään ei ehkä kannata luottaa…

waldrop.jpg

Advertisements

34. Kirja, jonka nimessä on numero

Vau. Stephen King osaa kirjoittaa niin vetävästi, että lähes 900-sivuinen järkäle tulee luettua hetkessä. Kingin romaani 22.11.63 kertoo äidinkielenopettajasta nimeltä Jake Epping, joka saa mahdollisuuden matkata ajassa taaksepäin 1950-luvulle. Tuttavansa omistaman hampurilaisravintolan takahuoneessa on nimittäin aukko, josta astumalla pääsee aina syyskuun 9. päivään vuonna 1958. Ei ole väliä, kuinka monta kertaa astuu menneisyyteen ja takaisin, menneisyys nollautuu aina palatessa. Ravintolan omistaja, Al Templeton, suostuttelee Jaken menemään menneisyyteen ja pysymään siellä ainakin 22.11.1963 saakka. Al haluaa estää John F. Kennedyn salamurhan, muttei siihen enää itse kuolemansairaana kykene. Jake ottaa haasteen vastaan ja tulee muuttaneeksi yhtä sun toista menneisyydessä, muttei aavista, minkälaisia seurauksia aikamatkustuksella voi olla.

Aikamatkustus on teemana aina kiehtova. Ja tässä tapauksessa erityisen kiinnostava, koska tuskin koskaan on länsimaisen valtionpäämiehen harteille asetettu niin paljon toiveita ja haaveita paremmasta maailmasta. Ja kuinka väkivaltaisesti ne toiveet sitten ryövättiin. Kukapa ei olisi pohtinut “mitä jos JFK olisi saanut elää…?” Ja entäs ne loputtomat spekulaatiot syyllisestä? Oliko Lee Harvey Oswald ampuja? Toimiko hän yksin? Vai oliko kyseessä sittenkin salaliitto ja jos oli, niin kenen? King valitsee yhden näistä vaihtoehdoista ja perusteleekin sen ihan hyväksyttävästi. JFK:n salamurhaan sen syvällisemmin perehtymättömälle kirja antaa uutta tietoa esim. Lee Harvey Oswaldin perhesuhteista. King on puurtanut apulaisten kanssa historiankirjojen parissa hetken jos toisenkin.

Aikamatkailu mahdollistaa mukavasti myös menneisyyden ja nykyisyyden vertailun. Mikä oli hyvää ennen ja mikä on paremmin nyt? Oliko kaikki ennen paremmin niin kuin jotkut väittävät? Kingiä ainoastaan muutaman kirjan verran lukeneena, en osaa sanoa, ovatko kaikki hänen teoksensa yhtä viihdyttäviä, mutta tämän perusteella tulen takuulla lukemaan Kingiä vielä lisää.

king