William Wilson: LBJ-prikaati

Jos elämänsä aikana haluaa lukea vain yhden sotakirjan, niin anna sen olla William Wilsonin LBJ-prikaati. Vuonna 1966 Yhdysvalloissa ilmeisesti salanimellä julkaistu kuvaus nuoresta sotilaasta Vietnamissa on tavallaan helppolukuinen, mutta kauhistuttava kertomus ihmisen ristiriitaisuudesta ja typeryydestä. Nuori sotilas joutuu jättämään haaveet helposta elämästä, tytöistä, autoista, vapaudesta ja astumaan palvelukseen. Sodan tarkoitus ei oikein nuorukaiselle avaudu eikä välttämättä muillekaan kohtalotovereille. Tarina kommunismin vastaisesta taistelusta menettää ylevyytensä viidakossa, jossa ainoa tapa selviytyä on “tapa tai tule tapetuksi” tai “ammu kaikkea mikä liikkuu”. Kertoja joutuu väijytykseen ja menettää melkein kaikki toverinsa. Hän lähtee toivottomalle matkalle läpi viidakon etsien maanmiehiään. Samalla hän joutuu käymään henkistä kamppailua sodan syystä ja seurauksista. Onko Yhdysvallat oikealla asialla ns. pelastaessaan vietnamilaisia kommunismin ikeestä? Voiko mikään syy oikeuttaa silmittömään tappamiseen? Missä on Jumala, kun ihmiset (niin amerikkalaiset kuin vietnamilaisetkin) näyttävät itsestään julmimman puolensa?

Vietnamin sodasta ja sen aiheuttamasta traumasta on tehty liuta kirjoja ja elokuvia. Suurin osa niistä on kuitenkin tehty sodan jo loputtua. Tämä kirja on harvinainen poikkeus, se on kirjoitettu ja julkaistu silloin kun sotaa käytiin kiivaimmillaan. Hienoa, että se on myös suomennettu jo vuonna 1967. Ja miksi tämä kirja on edelleen ajankohtainen? Ihmiskunta ei näytä oppivan menneisyydestä yhtään mitään vaan leikittelee sodan mahdollisuudella. Voitaisiinko vaan muistaa, että sodassa ei ole kunniaa eikä todellisia voittajia ja yritettäisiin elää ihmisiksi, rauhassa, jooko?

lbj_prikaati.jpg

Advertisements

Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen

Graham Greene, tuo yksi maailmankirjallisuuden suurista, on erään hänen tuotantoaan paremmin tuntevan mielestä epätasainen kirjailija. Kuulema osa teoksista on ala-arvoista huttua vailla mitään taiteellista arvoa. Hiljainen amerikkaisen edustaa Greenen laajan tuotannon hienompaa osaa. En ollut aiemmin tutustunut kirjailijan kirjoihin lainkaan mutta Hiljainen amerikkalainen oli tuttu vuoden 2002 elokuvaversiosta. Elokuva on harvinaisen onnistunut filmatisointi (2000-luvun Hollywood -elokuvaksi siis). Vanhempaa filmatisointia vuodelta 1958 en ole harmikseni nähnyt.

Kirja kertoo englantilainen sotakirjeenvaihtaja Fowlerin, hänen rakastajattarensa Phuongin sekä amerikkalaisdiplomaatti Pylen kolmiodraamasta ja sisältää myös aika lailla yhteiskunnallista kommentointia. Vietnamin sotaa enteillään amerikkalaisten sotkeutumisella siirtomaavaltaa vastustavaan sotaan vietnamilaisten ja ranskalaisten välillä. Sodassa ja rakkaudessa on pakko valita puolensa ja sillä hintansa, minkä myös päähenkilö Fowler joutuu huomaamaan. Oikeastaan elokuvan nähneelle lukukokemus on yllätyksetön. Suuria juonimuutoksia (muistini mukaan) ei elokuvaan oltu tehty. Tosin kirjassa Pylen hahmo esitetään viattomampana ja herkempänä kuin elokuvassa. Sodan mielettömyyden kuvaus on ajatuksia herättävää molemissa. Lukukokemus on antoisa, mutta suosittelen lukemaan kirjan ensin ja vasta sitten tutustumaan elokuviin,

ha