William Wilson: LBJ-prikaati

Jos elämänsä aikana haluaa lukea vain yhden sotakirjan, niin anna sen olla William Wilsonin LBJ-prikaati. Vuonna 1966 Yhdysvalloissa ilmeisesti salanimellä julkaistu kuvaus nuoresta sotilaasta Vietnamissa on tavallaan helppolukuinen, mutta kauhistuttava kertomus ihmisen ristiriitaisuudesta ja typeryydestä. Nuori sotilas joutuu jättämään haaveet helposta elämästä, tytöistä, autoista, vapaudesta ja astumaan palvelukseen. Sodan tarkoitus ei oikein nuorukaiselle avaudu eikä välttämättä muillekaan kohtalotovereille. Tarina kommunismin vastaisesta taistelusta menettää ylevyytensä viidakossa, jossa ainoa tapa selviytyä on “tapa tai tule tapetuksi” tai “ammu kaikkea mikä liikkuu”. Kertoja joutuu väijytykseen ja menettää melkein kaikki toverinsa. Hän lähtee toivottomalle matkalle läpi viidakon etsien maanmiehiään. Samalla hän joutuu käymään henkistä kamppailua sodan syystä ja seurauksista. Onko Yhdysvallat oikealla asialla ns. pelastaessaan vietnamilaisia kommunismin ikeestä? Voiko mikään syy oikeuttaa silmittömään tappamiseen? Missä on Jumala, kun ihmiset (niin amerikkalaiset kuin vietnamilaisetkin) näyttävät itsestään julmimman puolensa?

Vietnamin sodasta ja sen aiheuttamasta traumasta on tehty liuta kirjoja ja elokuvia. Suurin osa niistä on kuitenkin tehty sodan jo loputtua. Tämä kirja on harvinainen poikkeus, se on kirjoitettu ja julkaistu silloin kun sotaa käytiin kiivaimmillaan. Hienoa, että se on myös suomennettu jo vuonna 1967. Ja miksi tämä kirja on edelleen ajankohtainen? Ihmiskunta ei näytä oppivan menneisyydestä yhtään mitään vaan leikittelee sodan mahdollisuudella. Voitaisiinko vaan muistaa, että sodassa ei ole kunniaa eikä todellisia voittajia ja yritettäisiin elää ihmisiksi, rauhassa, jooko?

lbj_prikaati.jpg