Howard Waldrop: Vain vanhat luut

Tieteiskirjallisuus kertoo yleensä ajasta, jossa elämme. Howard Waldropin Vain vanhat luut (1992) paljastaa ihmiskunnan yhden mahdollisen tulevaisuuden, jossa maailma palaa kolmannessa maailmansodassa ja vain aikamatkustus voi (mahdollisesti) tuoda paremman tulevaisuuden.

Vain vanhat luut liikkuu kolmella tasolla. Ensinnäkin eliittijoukko yrittää matkustaa 1930-luvun Louisianaan muuttaakseen menneisyyttä niin, ettei sotaa syttyisi. Valitettavasti aikamatkailijat päätyvät paljon kauemmaksi historiaan, Amerikkaan, jota asuttavat intiaanit. Toinen taso kertoo eliittijoukon jäsenestä, joka lähetetään etukäteen ajassa taaksepäin valmistelemaan muun ryhmän saapumista. Hän kuitenkin päätyy vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa Amerikan ovat löytäneet arabit ja jossa ei ole kristinuskoa. Kolmas taso sijoittuu vuoden 1929 Louisianaan, jossa ryhmä arkeologeja tekee hämmentäviä löytöjä intiaanien hautakummuista.

Vain vanhat luut on ehdottomasti mielenkiintoinen ja helppolukuinen opus. Toisaalta vertailua todellisuuteen ei voi välttää. Näinä aikoina ei voi välttyä katastrofaalisilta uutisilta ympäri maailmaa, vaikka haluaisi. Typerryttävien uutisten valossa pelätty kolmas maailmansota alkaa taas näyttää mahdolliselta. Eikä meillä ole edes vielä aikamatkustusta viimeisenä toivonrippeenä. Tosin Waldropin kirjan perusteella siihenkään ei ehkä kannata luottaa…

waldrop.jpg

Tom Spanbauer: Mies joka rakastui kuuhun

Muistaakseni tämän kirjan kansilehdellä oli lainaus kirja-arviosta, jossa sanottiin, että tätä Villiä Länttä John Wayne ei tuntisi. Ei totisesti tuntisikaan. Tom Spanbauerin Mies joka rakastui kuuhun kertoo puoliverisen intiaanimiehen, Vajan, traagisen elämän tarinan. Tapahtumat sijoittuvat 1800-1900-lukujen vaihteeseen, pieneen villin lännen kaupunkiin nimeltä Excellent. Vaja asuu äitinsä kanssa kaupungin ilotalossa, jossa äiti työskentelee niin siivoojana kuin prostituoituna. Kun Vajan äiti murhataan, poika jää ilotaloon asumaan ja alkaa vähitellen ottaa itsekin vastaan asiakkaita varsin hyvällä menestyksellä. Vaja, ilotalon pitäjä Ida, prostituoitu Alma sekä cowboy nimeltä Dellwood Barker muodostavat yhdessä omalaatuisen perheen, mutta pitkäaikaista perheonnea ei tälle nelikolle suoda. Tragedia odottaa lopussa lukijaa ja siitä on lukiessa koko ajan piinallisen tietoinen.

Tämä ei ollut kaunis tarina vaan täynnä synkkyyttä ja väkivaltaa. Paikoitellen jopa tarpeettoman vastenmielinen. Henkilöhahmot sinänsä eivät tuntuneet vastenmielisiltä mutteivät herättäneet juurikaan sympatioita. Pohdiskelu sukupuolirooleista sekä seksuaalisesta identiteetistä olisi voinut olla mielenkiintoista, mutta kirjailijan tyyli oli liian liioitteleva ja alleviivaava. Oli vaikea löytää motivaatiota lukea kirja loppuun, koska ei loppujen lopuksi välittänyt siitä, kuinka Vajalle ja kumppaneille käy. Ei suositeltavaa luettavaa perinteisten lännentarinoiden ystäville.

miesjoka