Edna O’Brien: Paheellinen elokuu

Irlantilainen kirjailija Edna O’Brien on ollut TBR-listallani jo kauan. Kirjailijan suorasukainen kerronta ja paheksuntaa herättävät teemat eivät aikoinaan miellyttäneet irlantilaisia ja kirjailija muuttikin vapaamielisemmän ilmapiirin perässä Englantiin. Paheellinen elokuu (alkukielellä julk. 1965, suom. 1970) on lyhyt romaani Ellenistä, joka on ottanut avioeron miehestään ja jonka poika asuu vuoroin äidin, vuoroin isän kanssa. Kun isä ja poika lähtevät yhdessä Walesiin lomaretkelle, Ellen päättää tehdä irtioton. Hän tapaa naimisissa olevan miehen, jonka kanssa viettää yhden hekumallisen vuorokauden ja sen jälkeen intoutuu matkustamaan rantalomalle Ranskaan, unelmoiden uusista seikkailuista. Ja tokihan epämääräisiä kohtaamisia ihanien ja vähemmän ihanien miesten kanssa on luvassa. Mutta seikkailu ei kestä ikuisesti…

On helppo ymmärtää, miksi Edna O’Brienia on paheksuttu 60-luvulla. Hän kirjoittaa suorasukaisesti seksistä, halusta, sukupuolitaudeista. Hän kirjoittaa asioista, joita naisten ei haluttu edes ajattelevan saati sitten kirjoittavan. Ellenin hahmo on avioliittoonsa pettynyt nuori nainen, joka haluaa olla enemmän kuin pelkkä kotirouva ja äiti. Hän haluaa elää ja kokea kiihkoa. Sen hidasteena on kuitenkin katolinen usko ja siihen perustuva kasvatus. Mikä on syntiä? Miten selvitä syyllisyydestä, kun on harjoittanut syntiä?

Paheellinen elokuu on helppolukuinen ja mielenkiintoinen näkökulma 60-luvun murrosaikaan, jolloin naiset alkoivat vihdoin saada äänen, jolla puhua myös ns. kielletyistä aiheista. Onneksi O’Brienilta on sentään suomennettu myös kaksi muuta teosta, jotka pääsevät myös lukulistalle odottamaan vuoroaan.

edna

Advertisements

Lincoln Child & Douglas Preston: Veljensä vartija

Veljensä vartija on neljäs suomennettu jännitysromaani FBI:n erikoisesta agentista, Aloysius Pendergastista. Kirja on itse asiassa toinen osa Diogenes-trilogiaa, jossa Pendergast joutuu vastakkain arkkivihollisensa kanssa, Tämä psykopaattinen vihollinen on Pendergastin  veli Diogenes, joka vielä tuntemattomasta syystä kantaa kaunaa veljelleen. Pendergast-sarja on yksi viihdyttävimmistä nykyaikaisista jännäreistä, jos ei jopa viihdyttävin. Ja dekkarien ja jännitysromaanien suhteen sana viihdyttävä on äärimmäisen oleellinen. En lue jännäreitä niiden yhteiskuntakritiikin tai minkään muun vakavan teeman takia. Jos teoksesta sattuu löytymään syvempiä sävyjä, sen parempi, mutta kyllä pääasia on vetävä tarina sekä mielenkiintoiset henkilöhahmot. Ja se, että kirjan jaksaa lukea vaikka yhdeltä istumalta kuten kävi tämän opuksen kanssa. Pendergast on hahmona erikoinen ja yllättävä, tapahtumat ovat traagisia ja outoja, joskus jopa yliluonnollisia ja juonet ovat tarpeeksi  helppoja pitääkseen lukijan kärryillä, muttei liian helppoja kyllästyttääkseen. Oikein kelpo sarja harmittomaan todellisuuspakoon!

Kuvalähde: Gummerus.fi

Kuvalähde: Gummerus.fi