Anne Rivers Siddons: Joutsenten talvi

Joutsenten talvi on oikeastaan aika ennalta arvattava teos. Ja toisaalta ei laisinkaan ennalta arvattava. Tarina on tuttu, keski-ikäinen atlantalainen kotirouva Molly saa tietää, että hänen aviomiehensä on petturi, joka aikoo ottaa vaimostaan eron ja naida puolta nuoremman työtoverinsa. Molly ja hänen jo aikuiset lapsensa ottavat uutisen vastaan eri tavoin. Lapset ovat vihaisia, mutta antavat anteeksi isälleen. Sen sijaan Molly ei halua uskoa tapahtunutta todeksi, vaan on vakuuttunut, että mies tulee ihan kohta järkiinsä ja palaa kotiin. Kun käy ilmi, ettei miehellä ole aikomustakaan palata vaimonsa luokse ja kun samaan aikaan Mollyn äiti kuolee yllättäen ja poika päättää muuttaa Arizonaan opiskellakseen siellä, Molly on varma, ettei elämällä ole juurikaan positiivisia yllätyksiä jäljellä hänen varalleen. Tietystikään näin ei ole, sen kertoo jo kirjan takakansiteksti. Mollya odottaa vielä monta yllätystä Martha’s Vineyard -saarella, jonne hän pakenee suruaan ystävättärensä kanssa. Tämä juoni kuulostaa kuin olisi voinut olla halvassa, kertakäyttöisessä ja niin kovin amerikkalaisessa viihdekirjassa. Ja viihdekirjailijaksi Anne Rivers Siddonsia on kai jossain ilkeämielisesti luonnehdittukin. Kuitenkin kirjailijan luomat henkilöhahmot, juonen yksityiskohdat ja kerronta ovat ihan eri luokkaa kuin herttasarjassa. Esimerkiksi Mollyn aviomies on niin kuvattu juuri niin raivostuttavaksi, että häntä on ilo vihata. Ja Molly on epävarmuuksineen ja pelkoineen niin uskottava. Jossain lukijan arvostelussa kirjailijaa moitittiin runsaasta vaikeiden ja/tai sivistysanojen käytöstä, joka häiritsee lukemista. Suomenkielisessä käännöksessä en ainakaan tällaiseen vaikeuteen törmännyt. Ainoastaan aseista riisuvaan tarinaan ja kerrontaan, jonka lukeminen oli ilo ja oikeastaan oli murheellista lukea kirja loppuun, kun se olisi vielä halunnut jatkuvan. Joutsenten talven lisäksi on suomennettu ainoastaan Siddonsin romaani Hill Towns, suomeksi Kukkulakaupungit. Todellakin harmi ettei enempää. Mutta Kukkulakaupungit menee ehdottomasti lukulistalle!

jt