28. Kirja, jonka nimessä on väri

Barbara Hanrahan (1939-1991) oli kotimaassaan Australiassa tunnettu kuvataiteilija ja kirjailija. Ainoa suomennettu romaani Vihreä on meri (1981) ei ilmeisesti aikanaan herättänyt suurempaa kiinnostusta kun enempää käännöksiä ei ilmestynyt. Romaani on parikymppisen Virginian kehityskertomus. Nuori nainen on lähtenyt kotiseudultaan Australiasta merimatkalle kohti Lontoota ja taideopintoja. Hän on jättänyt taakseen porvarillisen elämän ja kulissiavioliittoa pystyssä pitelevät vanhempansa. Virginia on yrittänyt elää “kuten kuuluu” tai “on tapana”. Valitettavasti Virginia haluaa elämältään jotain muuta kuin sovinnaista arkea. Matkalla Virginia muistelee lapsuuttaan ja elämäänsä, jonka jätti kotimaahansa. Hän kokee melkeinpä pakollisen (mutta loppujen lopuksi intohimottoman) lomaromanssin italialaisen laivan upseerin kanssa. Ja meri velloo. Perillä Lontoossa Virginia yrittää luoda sosiaalista elämää, mutta päätyy kuitenkin onnettomaan parisuhteeseen ja lopulta yksinäisyyteen. Taide ja taiteen tekeminen rytmittää Virginian elämää ja tuntuu olevan lopulta ainoa asia, jolla on mitään merkitystä. Mutta kaipuu merkitykselliseen ihmissuhteeseen ei katoa.

Vihreä on meri on tavallaan ahdistava romaani. Virginia ei tunnu löytävän tunnetta tai merkitystä oikein mistään. Australia tuntuu väärältä ja ahdistavalta. Merimatka ja laiva kahta kauheammalta. Lontoo, joka usein kirjallisuudessa kuvaillaan mahdollisuuksien aarreaitaksi, osoittautuukin kylmäksi ja kolkoksi. Toisaalta Hanrahan on hyvin (välillä jopa liiankin) runollinen kirjailija, mikä tekee ahdistuksen ja yksinäisyyden kuvauksesta siedettävää, nautinnollistakin. Ehkä alkukielellä tarina olisi vielä antoisampi, mene ja tiedä.

“Täällä minua ympäröi vieras maailma, olen kahlittu yksinäisyyden vankilaan. Minulla ei ole kasvoja, ei yksilöllisyyttä; olen vain vahakimpale, sieni. Ihmiset uppoavat minuun, painavat minuun oman leimansa; minä taistelen välttyäkseni heidän loukkauksiltaan. Olen haavoittuva, ja se tekee kipeää” (s. 101)

hanrahan

Ps. Kansikuva on kamala, toivon mukaan ei Hanrahanin oma teos…

Advertisements