Carson McCullers: Kello käy tyhjää

Carson McCullers on mestari kuvaamaan syvän etelän* omintakeista mielenlaatua. Kello käy tyhjää -romaanin henkilöt; leukemiaa sairastava apteekkari, vanha tuomari, tuomarin pojanpoika tai sinisilmäinen afroamerikkalainen nuori mies eivät ole kovinkaan sympatioita herättäviä henkilöhahmoja. Kaikki he ovat tavalla tai toisella juuttuneet johonkin. Vanhoihin aatteisiin, unelmiin, pettymyksiin. Eivätkä he huomaa, että maailma muuttuu ja aika kuluu. Myös etelässä on koittava uusi aika ja kansalaisoikeudet. Tätä herkkää ja epävakaata tilannetta McCullers osaa kuvata kipeän tarkasti. Lukukokemus ei ole helppo, koska tarinan yllä leijuu uhkaava tunnelma, voiko sillä olla edes hiukan onnellinen loppu? Mutta antoisa kokemus McCullersin romaani on, kuten hänen muutkin suomennetut teoksensa. Erittäin suositeltavaa luettavaa ihmismielen järjettömyyksistä kiinnostuneille.

kello

 

*mikäköhän mahtaa olla tämän termin oikea kirjoitusasu…?

Advertisements

Karin Boye: Kallokaiini

Ruotsalaisen Karin Boyen dystopiaromaani Kallokaiini (ilm. suomeksi 1943) kertoo 2000-luvun Maailmanvaltiosta, jossa ihmisyksilö on ainoastaan solu, jonka tehtävänä edistää Valtion hyvinvointia ja menestystä. Leo Kall, teoksen päähenkilö, on omaksunut totalitarismin idean täysin ja toimii työssään kemistinä aina Valtion etua ajatellen, Hän kehittää eräänlaisen totuusseerumin, jonka hän ristii kallokaiiniksi itsenä mukaan ja uskoo, että sen avulla Valtion vastaiset toimet ja rikokset voidaan paljastaa jo ajatusten tasolla. Epälojaalisuus valtiota vastaan jo pelkän idean muodossa on itsessään jopa kuolemantuomion ansaitseva rikos. Päiväkirjaromaani alkaa siitä, että Leo Kall istuu vankilassa ja kirjassa Leo kertaa, kuinka tuli sinne joutuneeksi.

Kallokaiini on kovin lohduton kirja. Toki kirjassa viitataan joidenkin yksilöiden vastarintaan ja valaistumiseen siitä, että elää voi ehkä muutenkin ja että ihmisellä saattaa olla jokin suurempi tehtävä kuin olla koneiston helposti korvattava osa. Perusvire on kuitenkin kovin melankolinen. Jää lukijan tehtäväksi miettiä, onko Maailmanvaltio tai sen kanssa sotaa käyvä Yleisvaltio ihmiskunnan ainoa näkyvissä oleva realistinen tulevaisuus. Ottaen huomioon kirjailijan henkilöhistorian, Kallokaiinin negatiivisuus on helpommin ymmärrettävissä. Boye oli mukana sosialistisessa liikkeessä. Neuvostoliiton kehitys totalitaristiseksi valtioksi on tuskin luonut uskoa sosialistisen liikkeen mahdollisuuksiin korjata maailman epäoikeudenmukaisuuksia. Boye oli myöskin biseksuaali ja joutui kamppailemaan asian kanssa. Homoseksuaalisuushan oli tuolloin rikos Ruotsissa. Lopulta herkkä taiteilija ahdistui elämässään niin, että tappoi itsensä unilääkkeillä vuonna 1941. Hän ehti kirjoittaa elämänsä aikana mm. useita runokokoelmia, romaaneja sekä kirjallisuuskritiikkejä. Ruotsissa hän on edelleen arvostettu kirjailija, suomeksi ei ole valitettavasti käännetty hänen muita teoksiaan kuin Kallokaiini.