Sue Kaufman: Kotirouvan hupsu päiväkirja

Bettina Munvies Balser (lyhyemmin Tina) on kotirouva 60-luvun New Yorkissa. Kaikki on päällisin puolin oikein erinomaisesti. Aviomies Jonathan on menestyvä lakimies, tyttäret Liz ja Sylvie ovat hyvinkäyttäytyviä eliittikoululaisia, Keskuspuiston laidalla sijaitseva kerrostaloasunto on kaunis ja edustava ja kotiapulainenkin on kuin unelma. Silti Tinaa vaivaa jokin, itse asiassa hän tuntee olevansa mielenvikainen tai ainakin hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi. Hän hankkii päiväkirjan ja kirjaa siihen kaikki uudet pelkonsa ja ahdistuksensa (joita on paljon!). Päiväkirjan edetessä käy selväksi, ettei kiiltokuvamainen perhe-elämä olekaan niin helppoa kuin voisi luulla. Aviomies Jonathan on pahimmanlaatuinen pyrkyri, joka haluaa päästä kultturelleihin taidepiireihin ja kärkkyy jopa asemaa näytelmäkirjailijoiden mesenaattina, eikä lainkaan huomaa, että hänen suuresti ihannoimansa taiteilijat nauravat tälle porvarilliselle hännystelijälle tämän selän takana. Tina sen sijaan tämän näkee sivustakatsojana hyvinkin selkeästi, mutta alistuu aviomiehen kotkotuksiin. Koska sehän on naisen tehtävä, alistua miehisen aviomiehen tahdon alla. Tina oli aiemmin itse suuntautunut yliopisto-opinnoissaan kuvataiteisiin, mutta psykoanalyysi ja tohtori Popkin olivat ampuneet alas kaikki Tinan haaveet taiteilijaelämästä ja saaneet hänet uskomaan, että leppoisa elämä jonkun hyvintoimeentulevan miehen puolisona ja muutaman lapsen äitinä on paljon tyydyttävämpi ja onnellisempi valinta. Kaikki Betty Friedaninsa ja Marilyn Frenchinsä lukeneet tietävät, että kotirouvien tylsistyminen ja psyykkinen oireilu ei ollut mitenkään epätavallista 50- ja 60-luvuilla. Naiset, jotka olivat opiskelleet ja ehkä haaveilleet itsensä toteuttamisesta työelämässä (tai muuten), velvoitettiin jäämään kotiin ja hoitamaan taloutta ja lapsia sekä tukemaan miestään sekä näyttämään hyviltä seurapiirikutsuilla. Ja jos nainen tällaisen elämän mielekkyyttä uskalsi epäillä, hänen mielenterveytensä kyseenalaistettiin. Näin käy myös Tinalle, ei vain hän itse epäile oman henkisen terveytensä kestämistä vaan myös Jonathan epäilee vaimonsa olevan pähkähullu. Eräs törkeimmistä kommenteista (joita Jonathan tuntuu suoltavan) liittyy Tinan iltalukemisiin. Tinan huono vointi ilmenee myös unettomuutena ja iltaisin Tina lukee klassikoita, Thomas Mannia, Marcel Proustia, Jane Austenia yms. Tämä luonnollisesti on Jonathanin mielestä yksi merkki, ettei vaimolla ole kaikki kotona, eiväthän kotirouvat lue klassikoita! (Ei vaikka kyseinen vaimo olisikin nuoruudessaan opiskellut yliopistossa kirjallisuustiedettä).

Sue Kaufmanin romaani on todella herkullinen ja ironinen kuvaus ylemmän keskiluokan rappiosta ja siitä kuinka omaisuuden ja sosiaalisen aseman tavoittelu ei voi kaikkia ihmisiä onnellisiksi tehdä. Samoin se on kouriintuntuva, katkeransuloinen ja humoristisesti kirjoitettu tarina naisen asemasta jossain lähimenneisyydessä. Tosin aika monelle se on todellisuutta vielä nykyäänkin. Romaani oli aivan pakko lukea saman tien yhdeltä istumalta, koska oli vaikea ennustaa, kuinka Tinan lopussa käy. Jääkö hän porvarielämään ja tukahduttaa oman itsensä vai ottaako hän eron ja  lähtee etsimään onnea muualta vai kenties jopa tappaa itsensä?

Kotirouvan hupsu päiväkirja julkaistiin alkukielellä vuonna 1967 ja seuraavana vuonna suomeksi. Kääntäjänä toimi Eeva Kilpi.

kaufman