Iris Uurto: Kypsyminen

Iris Uurron romaaneissa riudutaan ja kärsitään rakkaudessa. Kypsyminen (1935) ei ole poikkeus. Rouva Pallas on menettänyt miehensä toiselle naiselle ja jäänyt yksin kahdeksan lapsen kanssa. Tosin miehen lähteminen ei tunnu kovinkaan yllättävältä, koska rouva Pallas on hysteerikko ja varsinainen drama queen. Elämä Pallaksen taloudessa ei ole kovinkaan mukavaa vaan enemmänkin hidasta kitumista, elämän valumista hukkaan. Rouva Pallaan poikapuoli (ja herra Pallaan poika) Lauri, joka opiskelee yliopistossa ja tekee sivutöinään kotiopettajan töitä, ei tunnu olevan kovinkaan masentunut isänsä lähdöstä. Hän kärsii itse onnettomasta rakkaudesta Mariaan, jolla on jo vanhempi kosija ja jolle Maria kokee olevansa niin paljon velkaa, ettei kykene tuota kosijaa jättämään, vaikkei mieheen rakastunut olekaan. Iris Uurron maailmassa elämä on yhtä melodraamaa ja kärsimystä rakkauden tähden. Miehen ja naisen väliset suhteet esittäytyvät loputtomana vaikeuksien ja lyhyiden onnen hetkien vuorotteluna, jota on paikoittain raskasta lukea. Tyyli on mahtipontista ja ajoittain vanhentunutta. Mutta jotain mielenkiintoista ja puoleensavetävää Uurrossa on. On mielenkiintoista miettiä, miten julkaisuajan lukijat ovat teoksia mahtaneet tulkita. Minkälaisen vastaanoton teokset saivat 1930-luvun Suomessa? Kuka teoksia luki silloin? Luetaanko niiitä vielä nykyään? Tuntuu, ettei Uurto ole enää nykylukijoille tuttu nimi vaikka aikoinaan taisi kuitenkin olla hyvinkin tunnettu. Ainakaan uusintapainoksia ei Uurron teoksista ole viime vuosikymmeninä otettu.

Advertisements