Heinrich Böll: Ei sanonut sanaakaan

Yritys lukea varhaisempia Keltaisen kirjaston kirjoja melkein loppui heti alkuunsa, kun Niko Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas osoittautui niin naisia vähätteleväksi, asenteelliseksi hutuksi, ettei sitä pystynyt loppuun lukemaan. Keltaisessa kirjastossa kolmantena julkaistu Heinrich Böllin Ei sanonut sanaakaan joutui Zorbaksen aiheuttaman ennakkoluulon takia virumaan kuukausia lukemattomana kirjahyllyssä. Ja ihan suotta! Böllin teos on kovin lohduton, mutta vaikuttava kuvaus toisen maailman sodan jälkeisestä Saksasta. Fred ja Käte ovat asumuserossa, sillä Fred ei kestä asumista perheensä kanssa pienen pienessä asunnossa ja alkoholikin maistuu enemmän kuin olisi suotavaa. Pariskunta tapailee kuitenkin hotelleissa, sillä rakkautta vielä riittää, ainakin toistaiseksi. Köyhyys on kirjassa läsnä koko ajan. Fred ja Käte jaksavat kitkuttaa päivästä toiseen ja kestävät, lastensa takia. Ja siksi ettei ole muuta vaihtoehtoa. Sodan kauhut ovat jättäneet molempiin jälkensä. Sotakokemusten jälkeen vaikea orientoitua elämään tavallista arkea, vieläpä äärimmäisessä köyhyydessä. Ilmeisesti sodan jälkeistä aikaa on kuvattu saksalaisessa kertomakirjallisuudessa enemmänkin. Tämä oli minulle kuitenkin uusi aihe, josta en ole aiemmin liiemmälti lukenut. Vaikuttava teos, Bölliin uskoisin palaavani vielä myöhemmin.

Kansikuva: Kirjasampo.fi

Kansikuva: Kirjasampo.fi

Advertisements