Tom Spanbauer: Mies joka rakastui kuuhun

Muistaakseni tämän kirjan kansilehdellä oli lainaus kirja-arviosta, jossa sanottiin, että tätä Villiä Länttä John Wayne ei tuntisi. Ei totisesti tuntisikaan. Tom Spanbauerin Mies joka rakastui kuuhun kertoo puoliverisen intiaanimiehen, Vajan, traagisen elämän tarinan. Tapahtumat sijoittuvat 1800-1900-lukujen vaihteeseen, pieneen villin lännen kaupunkiin nimeltä Excellent. Vaja asuu äitinsä kanssa kaupungin ilotalossa, jossa äiti työskentelee niin siivoojana kuin prostituoituna. Kun Vajan äiti murhataan, poika jää ilotaloon asumaan ja alkaa vähitellen ottaa itsekin vastaan asiakkaita varsin hyvällä menestyksellä. Vaja, ilotalon pitäjä Ida, prostituoitu Alma sekä cowboy nimeltä Dellwood Barker muodostavat yhdessä omalaatuisen perheen, mutta pitkäaikaista perheonnea ei tälle nelikolle suoda. Tragedia odottaa lopussa lukijaa ja siitä on lukiessa koko ajan piinallisen tietoinen.

Tämä ei ollut kaunis tarina vaan täynnä synkkyyttä ja väkivaltaa. Paikoitellen jopa tarpeettoman vastenmielinen. Henkilöhahmot sinänsä eivät tuntuneet vastenmielisiltä mutteivät herättäneet juurikaan sympatioita. Pohdiskelu sukupuolirooleista sekä seksuaalisesta identiteetistä olisi voinut olla mielenkiintoista, mutta kirjailijan tyyli oli liian liioitteleva ja alleviivaava. Oli vaikea löytää motivaatiota lukea kirja loppuun, koska ei loppujen lopuksi välittänyt siitä, kuinka Vajalle ja kumppaneille käy. Ei suositeltavaa luettavaa perinteisten lännentarinoiden ystäville.

miesjoka

Andrew O’Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

Frank Sinatra antaa ystävälleen Marilyn Monroelle lahjaksi pienen koiran, jonka tämä nimeää Mafia Honeyksi (lyhyesti Maf). Koira seuraa Marilynia kaikkialle tämän kahden viimeisen vuoden aikana. Ja kirjassa Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe Maf-koira kertoo oman versionsa Marilynin elämäntarinasta. Vaikka en nyt mikään Marilyn-fani olekaan, tämä kirja kiinnosti minua aivan suunnattomasti. Onhan kyseessä teos, joka sijoittuu 1960-luvun amerikkalaisen (populaari)kulttuurin maailmaan. Siinäpä aihe, joka jaksaa kiehtoa vuosi toisensa jälkeen! Tätä kirjaa on jossain moitittu tylsäksi ja muka-filosofiseksi, Maf-kertojana pohtii välillä syvällisiä asioita ja lukija voi välillä jopa unohtaa, että kertoja todellakin on koira. Parasta antia 60-luku -friikille tässä tarinassa ovat loppumattomat viittaukset muihin kuuluisiin henkilöihin kuten Natalie Woodiin, Truman Capoteen, Lillian Hellmaniin, Elia Kazaniin ja Elizabeth Tayloriin. Osa edellä mainituista myös esiintyi kirjassa fiktiivisinä henkilöinä. Lukiessa tuli pohdittua useampaankiin kertaan, kuinka paljon kirjan tapahtumat ja keskustelut pohjaavat tosiasioihin. Luultavasti kirjailija O’Hagan on tehnyt mittavaa taustatutkimusta ja oletettavasti vanha Hollywood ja Marilyn Monroe ovat erityisesti kirjailijan suosiossa. Kyseessä on ikään kuin kunnianosoitus Marilynille ja hänen aikalaisilleen. O’Hagan ei sorru kirjassaan halpahintaisiin paljastuksiin eikä revittele jo hyvin tiedossa olevilla juoruilla Marilynin yksityiselämästä. Mafin silmin nähtynä Marilyn on herkkä ja ailahteleva tähti, jonka ympärillä valitettavasti ei ole juurikaan todellisia ystäviä tai ymmärtäjiä. Marilynin salaisuudet jäävät pimentoon tämänkin kirjan jälkeen, mutta tuskin lakkaavat koskaan ihmisiä kiinnostamasta.

Kansikuva: Kirjasampo.fi

Kansikuva: Kirjasampo.fi

Doris Lessing: Ruoho laulaa

Doris Lessingiltä olen lukenut jonkun novellikokoelman/kokoelmia aikaa sitten sekä Viides lapsi -romaanin, joka on kaikessa kauheudessaan ja järkyttävyydessään todella hyvä teos ja joka totisesti jäi mieleen kummittelemaan loppuiäksi. Sen sijaan Kultainen muistikirja, tuo feministisen kirjallisuuden klasikko, on edelleen kesken (se vaan valitettavasti on niin paikallaan junnaava etten sitä ole toistaiseksi kyennyt lukemaan). Ruoho laulaa on Lessingin esikoisteos ja aika lailla koukuttava teos. Tämäkin, Viidennen lapsen lailla, tosin on kammottava kertomus, mutta hienosti kirjoitettu. Kertomatta juonesta sen enempää, kyseessä on kertomus valkoisten ja mustien välisistä suhteista eteläisessä Afrikassa toisen maailmansodan aikana. Se on kertomus ennakkoluuloista, peloista ja haluista sekä avioliitosta, joka on tuhoon tuomittu jo alusta lähtien. En voi sanoa, että samaistuin tai kiinnyin henkilöhahmoihin juurikaan, mutta säälin, koska tragedia oli koko ajan tuloillaan, se kävi ilmi jo kirjan ensimmäisessä luvussa ja sitä pohjustettiin taiten koko kirjan ajan. Nopealukuinen muttei helppo. Järkyttävä muttei liian. Tästä on hyvä jatkaa Lessingin muihin teoksiin.

Kansikuva: Kirjasampo.fi

Kansikuva: Kirjasampo.fi