Jennifer Egan: Sydäntorni

Niin mitenköhän tätä Jennifer Eganin uusinta suomennosta Sydäntorni luonnehdittiinkaan takakannessa. Sekoitukseksi Kafkaa, Poeta ja Calvinoa. Aika kova lupaus, joka nostaa lukijan odotukset pilviin. Valitettavasti Sydäntorni tarjoilee vain kädenlämpöistä kirjallista keitosta. Siis yritys ja idea on kyllä hyvä, mutta… jotain jää uupumaan. Lyhyesti kerrottuna kyse on monitasoisesta ja monitulkintaisesta(?) tarinasta, jossa vankilassa istuva Ray kirjoittaa kirjoituskurssilla opettajalleen Hollylle tarinaa kahdesta serkuksesta, Dannystä ja Howardista, jotka pitkän tauon jälkeen kohtaavat toisensa jossain Itä-Euroopassa. Howard palkkaa Dannyn avukseen rakennustyömaalle, jossa vanhasta linnasta remontoidaan hotellia. Linnan huippuna kohoaa maaginen Sydäntorni, jossa vanhan aatelissuvun viimeinen jäsen, iäkäs paronitar, sinnittelee ja vastustaa hotellihanketta kaikin keinoin. Eri kertomuksen tasoilla hiukan kikkaillaan, saadaan aikaan pari jännittävää kohtaa ja yliluonnollisiakin elementtejä heitetään mukaan mutta ei tästä kyllä sykähdyttävää lukukokemusta saa aikaan sitten millään. Jotenkin ulkokultaiseksi ja laskelmoiduksi tämä teos jää. Ja ne tarinan henkilöt eivät herätä juurikaan sympatioita. Tämä kirja jää unohduksiin, valitettavasti. Jennifer Eganin ensimmäinen suomennos Aika suuri hämäys on vielä lukematta mutta mennee silti lukulistalle, koska ilmeisesti se on tyyliltään enemmän kokeileva ja jopa avantgardistinen teos.

egan

Kuva: Tammi

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

Lyhyt ja helposti lähestyttävä ranskalainen romaani Onnen koukkuja tarttui mukaan ystävän suosituksesta. Tarina on simppeli, pienehkössä ranskalaisessa kaupungissa asuva ja työskentelevä keski-ikäinen Jocelyne voittaa loton jättipotin ensimmäisellä yrittämällä ja siitä alkaa ankara pohtiminen mitä 18 miljoonalla eurolla oikein pitäisikään tehdä. Ja tästä voi jo arvatakin… kirjan kantava teema on kysymys siitä, tuoko raha oikeaa onnea. Ehkä jo kulunut aihe ja Onnen koukkuja ei tuonut oikein siihen mitään yllättävää näkökulmaa. Helppolukuinen teos, luettavissa yhdellä istumalla mutta tätä teosta vaivaa se, etteivät kirjan hahmot herättäneet juuri mitään tunteita eikä hahmoihin kiintynyt tai samaistunut millään tasolla. Se on ongelmallista sillä jos hahmoihin ei kiinnity eikä välitä siitä kuinka heidän käy, ei tee mieli lukea aloittamaansa kirjaa edes loppuun (ja keskenjättäminen harmittaa aina…)

Onnen koukkuja